Oletko Sinä tehnyt teho- / superpumppauksia? Oletko huomannut sen hyödyt?

Monesti imettävät naiset ovat huolissaan oman maidon riittävyydestä. Imetystaival on niin monenlaisia vaiheita täynnä ja vauvan iästä riippuen hänenkin tekemä imutyö rinnalla ja mielenkiinto siihen vaihtelevat…

Imetystaipaleen aikana on moniakin syitä, jolloin tehopumppaukselle on tarvetta:

• maidonmäärän luonnollinen väheneminen äidin hormonitoiminnan muutoksista johtuen, (esim. kuukautiset alkavat, hormonaalisen ehkäisyn aloittaminen)
• vauvalta on leikattu kieli- ja/tai huulijänne ja hän imutekniikka on vielä hakusessa
• 4kk hulinointi, kun päiväaikaan vauva ei jaksa keskittyä syömiseen ja tehokkaat rinnan tyhjenemiset jäävät vähemmälle
• kiinteiden ruokien annoskokojen kasvun myötä maidontuotanto saattaa kärsiä (9-10kk paikkeilla)
• erityistilanteet, jossa äiti ja vauva ovat syystä tai toisesta erossa toisistaan

Tutin tarjoamisen kanssa ei kannata kiirehtiä. On hyvä varmistua vauvan imutekniikasta, toisinsanoen imettäminen ei saa sattua, imetyksen tulee olla sujuvaa, vauvan on tärkeää saada imutyöllään rinta tyhjäksi ja painonkehityksen tulee olla hyvää.

Imetys ja tutittomuus

Eli mihin asti odottaa tutin tarjoamisen kanssa ja missä tilanteissa tutti on ok? Mistä syistä tutin kanssa ei kannata kiirehtiä?

Äidit ja vanhemmat imettävät ja syöttävät vauvojaan vuorokaudessa määrällisesti useita kertoja. Ajallisesti tämä tarkoittaa jopa monia tunteja. Vanhemmat myös nostelevat ja kantavat vauvaa paljon, jolloin niska-hartiaseutu ja selkä ovat kovilla, samoin ranteet.

Koska kantaminen ja sylittely on tiivistä, tulisi siinä huomioida ergonomia äärimmäisen tarkkaan. Imetysohjaajana työhöni kuuluu myös ergonomisten asentojen ohjaaminen sekä imettävälle äidille että pullolla vauvaansa ruokkiville vanhemmille.

Kun vauva on syntynyt, äidin keho hakee kaikin tavoin tasapainoa – fyysistä ja hormonaalista, henkistäkin. Mitä synnyttäneen naisen tulee kuitenkin muistaa kehon palautuessa?

Maltti on valttia, sanotaan! 

Niin ÄRSYTTÄVÄ KLISEE, mutta niin totta! Ja aika tavallista on, että raskausajan ja synnytyksen jälkeistä liikuntaa tehdään on/off -tyyppisesti eli joko

A) ei ollenkaan (tietämättömyys siitä, mitä voi ja saa ja kannattaa tehdä, valitaan olla tekemättä mitään) TAI

B) tehdään liian kovia ja vaativia treenejä, liian pitkälle raskautta ja/tai liian pian synnytyksen jälkeen.

Hyvään imuun ja kokonaisvaltaiseen imuotteeseen vaaditaan vauvan kieleltä voimaa painaa rinnanpäätä kohti kitalakea. Mitäs sitten, jos kielijänne on kireä ja kielen voimantuotto estyy? Toki tätä kielen voimattomuutta ei aina selitä kireä kielijännekään. Voihan olla, että synnytyksessä on käytetty lääkkeitä, jotka lamaavat leuan ja kielen käyttöä. Tämän lisäksi vauva on saattanut olla pitkään lantiossa paineisessa tilassa, mikä aiheuttaa kallon ja kaulan alueelle jumeja, jotka puolestaan estävät jo leuankin riittävän tehokasta käyttöä.

”Käännän kaikki kivet ja kannot, että saan tämän onnistumaan”

Minä todella kannustan asiakkaitani siihen, että imetyshaasteisiin haetaan selityksiä. Olen iloinen siitä, että näiden haasteiden kanssa yhä useampi äiti on valmis selvittämään, mistä syistä imetys ei suju toivotusti. Hyvin usein kun kuitenkin on kyse äidistä riippumattomista syistä. Ne kaikki mahdolliset kivet ja kannot on tärkeä kääntää, saada vastauksia mielessä pyörineisiin kysymyksiin ja ennenkaikkea päästä eroon kaikista ajatuksista, joissa vähäänkään syyllistää itseään.

”Se kireä kielijänne on muotia nyt”

Ei kyseessä ole muoti-ilmiö, vaan totisinta totta hyvinkin monessa vauvaperheessä. Kielijänteen kireyden helpottamisesta leikkauksella ollaan montaa mieltä. Imetysohjaajana tiedän kuitenkin, että joillain vauvoilla ja lapsilla kireän kielijänteen vapauttamiseen on todellinen tarve, ja tämä melko yksinkertainen toimenpide (frenektomia) mahdollistaa vauvalle sekä vaivattoman ja onnistuneen ravinnonsaannin että myöhemmin mutkattomamman puheen tuottamisen.

Miksi meidän vauva itkee? Tämä on kysymys, jota ihan varmasti jokainen vanhempi miettii, toiset useammin kuin toiset.

Kun sanallinen viestintä on vauvalle vielä mahdotonta, hänen ainoa tapa ilmaista itseään ja kutsua apua on itkeä. Itku kertoo tyytymättömyydestä, mutta mihin vauva oikeastaan on tyytymätön?

Uusi ihminen syntyy ja samalla syntyy ÄITI!

Uuden äidin syntymä tekee useimmiten kipeää! Alapäätä jomottaa ja repeämiin sattuu, leikkaushaava on turvonnut ja kuumottava, alapää vuotaa synnytystavasta huolimatta, vauva on ulkona, mutta kohtua supistaa edelleen (eikö mikään riitä?!?)…

Rinnanpäät aristavat ja ne ovat imetty verille asti, päätä särkee, lihakset ovat nuijitut, ummettaa… Luumumehu tulee jo korvista, mutta kakka se antaa odottaa itseään! Tottakai, koska peräpukamat!

Vertaistuki on ehkä yksi isoimpia vauva-arjen pelastajia! Samassa elämäntilanteessa olevat vanhemmat saavat jakaa ajatuksiaan vauva-arjen ihanuudesta ja kohdatuista haasteista. Muistan itse, miten esikoisen synnyttyä sain korvaamatonta tukea muista äideistä – koin suurta voimaantumisen tunnetta heidän kanssa!

Ja tästä se ajatus sitten lähti… Kesän alkupuolella heitin Uneksijan Teijalle idean, että mitä jos yhdistäisimme osaamisemme ja perustaisimme syksyksi 2020 ryhmävalmennuksen! Näin pystymme tarjoamaan vauvojen vanhemmille huikean kombon, jossa yhdistyvät vertaistuki ja ryhmäytyminen muiden vanhempien ja vauvojen kanssa sekä minun ja Teijan asiantuntijuus!

”Se polttaa ja kirvelee. Se kuumottaa, kihelmöi, vetää ja hankaa… Sattuu niin, että pitää purra hammasta ja kyyneleet nousevat silmiin. Mutta kun pitäähän minun vauvaa imettää!”

Imetyskipu on yleinen vaiva! Jokaisella imettäneellä naisella on antaa jonkinlainen kuvaus siitä, miltä imetys tuntuu, kun se sujuu ja kun se ei todellakaan suju. Kaikilla naisilla imetyskipu ei ole jatkuvaa ja pitkäkestoista, mutta se on ainakin hetkellistä. Tiettyyn rajaan asti imetyskipukin on normaalia, mutta sillä on myös rajansa…

Sinnikkäästi monet naiset imettävät, vaikka imetys aiheuttaa suorastaan helvetillistä tuntemusta rinnanpäässä ja rinnassa. Imettävä äiti toivoo vain vauvan saavan ravintoa – kipu sikseen.

Mutta imetyksen EI PIDÄ SATTUA! Imetyskipua ei pidä sietää ja se on asia, jonka aiheuttaja tulee saada selville ja pyrkiä hoitamaan kipu pois.

Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä ahtaammalle vauva joutuu. Vauvan synnyttyä kallon muoto ja jopa korvalehden asento voivat kertoa siitä, missä asennossa vauva on viimeiset viikot äidin vatsassa viettänyt. On hyvin tavallista, että syntymän jälkeen vauva hakeutuu aina siihen kohdusta tuttuun asentoon ja tällaisesta toispuoleisuudesta on monesti vaikutusta esimerkiksi imetykseen.

Aina vauvan hierottuani olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että JOKAISEN vauvan tulisi saada tämä käsittely ainakin kerran. Kohtuajan jälkeen jokainen vauva on ansainnut rentouttavan hoidon, lempeää kosketusta ja helpotusta mahdollisiin oireiluihin, kuten pulautteluun, hikkaan, ilmavaivoihin ja vatsakipuihin… Samalla kehon kireydet helpottavat, kun käsitellään niska, kyljet, lonkat ja näiden vyöhykepisteet. Kuin taikasauvan iskusta vauvan ruoto suoristuu ja hän on enemmän suorassa, jalat oikaistuna eikä hakeudu enää ns. kohtuasentoon.