Tässä tulee Lähineuvolan IMETYSTARINAT -sarjan kolmas osa. Ensimmäinen osa julkaistiin jo viime syksynä ja nyt loput neljä osaa näkevät päivän hiljalleen…

Oonan tarina:

”Vauva oli syntymän jälkeen hieman uninen ja maito ei noussut kunnolla – etenkään toisesta rinnasta ei tuntunut heruvan tippaakaan. Synnärillä neuvottiin aloittamaan käsin lypsy, jotta maitoa alkaisi tulla paremmin. Kertaalleen selostettiin miten lypsäminen tehdään ja annettiin pussissa käsinlypsyohjeet, jotka kuitenkin sai auki vain QR-koodilla, jota en siksi koskaan avannut. En saanut käsin lypsettyä maitoa, enkä vieläkään – monta kuukautta myöhemmin – osaa lypsää käsin. Jälkeenpäin kuulin, että synnärillä olisi ollut rintapumppu, mutta tästä ei harmillisesti kerrottu.

”Imetys on opittava taito – se vaatii harjoitusta”

Tämä on Lähineuvolan IMETYSTARINAT -sarjan toinen osa. Kaikkiaan sarjaan kuuluu viisi osaa, jotka tullaan julkaisemaan tämän kevään aikana.

Hannan tarina:

Oon imettänyt kohta kymmenen kuukautta. Nyt tässä hetkessä kaikki tuntuu juuri sopivalta, mutta matkan varrella on ollut laaja tunteidenkirjo. Alun imetyshaasteista huolimatta poika on kasvanut täysimetyksellä super hyvin, mutta niin on kasvanut myös äidin henkinen pääoma. 

”Kyllähän imetys aina sattuu”

Tämä on Lähineuvolan IMETYSTARINAT -sarjan ensimmäinen osa. Aiemmin tänä syksynä keräsin julkaistavaksi mahdollisimman erilaisia tarinoita imetyksestä.

Imetyksestä voi sanoa, että se on jokaisen ihmisen kohdalla ainutlaatuinen kokemus. Jokainen kokee imettämisen omalla tavallaan. Monille imetykseen liittyy kiputuntemuksia, jotka kuitataan virheellisesti asiaan kuuluvaksi ja normaaliksi…

Vauva on pitkään imutyöläinen, jonka purentalihaksisto on päivittäin kovalla rasituksella. Aiemmin olenkin antanut hierontaohjeet purentalihasten rentouttamiseen. 

Apuvälineeksi näihin hierontoihin kannattaa ottaa vaikkapa hammasharja!
Sillä voit aktivoida suun lihaksia sekä herätellä alueen hermotusta ja terävöittää oraalimotorikkaa. Voihan olla, että suulaen korkeimpaan kohtaan ei ole juurikaan tuntumaa syntynyt (erityisesti vauvat, joilla todettu kireyttä kielijänteellä) tai posken sisäpinnat ovat kovin tuntoherkät.

Oletko Sinä tehnyt teho- / superpumppauksia? Oletko huomannut sen hyödyt?

Monesti imettävät naiset ovat huolissaan oman maidon riittävyydestä. Imetystaival on niin monenlaisia vaiheita täynnä ja vauvan iästä riippuen hänenkin tekemä imutyö rinnalla ja mielenkiinto siihen vaihtelevat…

Imetystaipaleen aikana on moniakin syitä, jolloin tehopumppaukselle on tarvetta:

• maidonmäärän luonnollinen väheneminen äidin hormonitoiminnan muutoksista johtuen, (esim. kuukautiset alkavat, hormonaalisen ehkäisyn aloittaminen)
• vauvalta on leikattu kieli- ja/tai huulijänne ja hän imutekniikka on vielä hakusessa
• 4kk hulinointi, kun päiväaikaan vauva ei jaksa keskittyä syömiseen ja tehokkaat rinnan tyhjenemiset jäävät vähemmälle
• kiinteiden ruokien annoskokojen kasvun myötä maidontuotanto saattaa kärsiä (9-10kk paikkeilla)
• erityistilanteet, jossa äiti ja vauva ovat syystä tai toisesta erossa toisistaan

Tutin tarjoamisen kanssa ei kannata kiirehtiä. On hyvä varmistua vauvan imutekniikasta, toisinsanoen imettäminen ei saa sattua, imetyksen tulee olla sujuvaa, vauvan on tärkeää saada imutyöllään rinta tyhjäksi ja painonkehityksen tulee olla hyvää.

Imetys ja tutittomuus

Eli mihin asti odottaa tutin tarjoamisen kanssa ja missä tilanteissa tutti on ok? Mistä syistä tutin kanssa ei kannata kiirehtiä?

Äidit ja vanhemmat imettävät ja syöttävät vauvojaan vuorokaudessa määrällisesti useita kertoja. Ajallisesti tämä tarkoittaa jopa monia tunteja. Vanhemmat myös nostelevat ja kantavat vauvaa paljon, jolloin niska-hartiaseutu ja selkä ovat kovilla, samoin ranteet.

Koska kantaminen ja sylittely on tiivistä, tulisi siinä huomioida ergonomia äärimmäisen tarkkaan. Imetysohjaajana työhöni kuuluu myös ergonomisten asentojen ohjaaminen sekä imettävälle äidille että pullolla vauvaansa ruokkiville vanhemmille.

Kun vauva on syntynyt, äidin keho hakee kaikin tavoin tasapainoa – fyysistä ja hormonaalista, henkistäkin. Mitä synnyttäneen naisen tulee kuitenkin muistaa kehon palautuessa?

Maltti on valttia, sanotaan! 

Niin ÄRSYTTÄVÄ KLISEE, mutta niin totta! Ja aika tavallista on, että raskausajan ja synnytyksen jälkeistä liikuntaa tehdään on/off -tyyppisesti eli joko

A) ei ollenkaan (tietämättömyys siitä, mitä voi ja saa ja kannattaa tehdä, valitaan olla tekemättä mitään) TAI

B) tehdään liian kovia ja vaativia treenejä, liian pitkälle raskautta ja/tai liian pian synnytyksen jälkeen.

Hyvään imuun ja kokonaisvaltaiseen imuotteeseen vaaditaan vauvan kieleltä voimaa painaa rinnanpäätä kohti kitalakea. Mitäs sitten, jos kielijänne on kireä ja kielen voimantuotto estyy? Toki tätä kielen voimattomuutta ei aina selitä kireä kielijännekään. Voihan olla, että synnytyksessä on käytetty lääkkeitä, jotka lamaavat leuan ja kielen käyttöä. Tämän lisäksi vauva on saattanut olla pitkään lantiossa paineisessa tilassa, mikä aiheuttaa kallon ja kaulan alueelle jumeja, jotka puolestaan estävät jo leuankin riittävän tehokasta käyttöä.

”Käännän kaikki kivet ja kannot, että saan tämän onnistumaan”

Minä todella kannustan asiakkaitani siihen, että imetyshaasteisiin haetaan selityksiä. Olen iloinen siitä, että näiden haasteiden kanssa yhä useampi äiti on valmis selvittämään, mistä syistä imetys ei suju toivotusti. Hyvin usein kun kuitenkin on kyse äidistä riippumattomista syistä. Ne kaikki mahdolliset kivet ja kannot on tärkeä kääntää, saada vastauksia mielessä pyörineisiin kysymyksiin ja ennenkaikkea päästä eroon kaikista ajatuksista, joissa vähäänkään syyllistää itseään.

”Se kireä kielijänne on muotia nyt”

Ei kyseessä ole muoti-ilmiö, vaan totisinta totta hyvinkin monessa vauvaperheessä. Kielijänteen kireyden helpottamisesta leikkauksella ollaan montaa mieltä. Imetysohjaajana tiedän kuitenkin, että joillain vauvoilla ja lapsilla kireän kielijänteen vapauttamiseen on todellinen tarve, ja tämä melko yksinkertainen toimenpide (frenektomia) mahdollistaa vauvalle sekä vaivattoman ja onnistuneen ravinnonsaannin että myöhemmin mutkattomamman puheen tuottamisen.

Miksi meidän vauva itkee? Tämä on kysymys, jota ihan varmasti jokainen vanhempi miettii, toiset useammin kuin toiset.

Kun sanallinen viestintä on vauvalle vielä mahdotonta, hänen ainoa tapa ilmaista itseään ja kutsua apua on itkeä. Itku kertoo tyytymättömyydestä, mutta mihin vauva oikeastaan on tyytymätön?