IMETYSTARINAT osa III

Tässä tulee Lähineuvolan IMETYSTARINAT -sarjan kolmas osa. Ensimmäinen osa julkaistiin jo viime syksynä ja nyt loput neljä osaa näkevät päivän hiljalleen…

Oonan tarina:

”Vauva oli syntymän jälkeen hieman uninen ja maito ei noussut kunnolla – etenkään toisesta rinnasta ei tuntunut heruvan tippaakaan. Synnärillä neuvottiin aloittamaan käsin lypsy, jotta maitoa alkaisi tulla paremmin. Kertaalleen selostettiin miten lypsäminen tehdään ja annettiin pussissa käsinlypsyohjeet, jotka kuitenkin sai auki vain QR-koodilla, jota en siksi koskaan avannut. En saanut käsin lypsettyä maitoa, enkä vieläkään – monta kuukautta myöhemmin – osaa lypsää käsin. Jälkeenpäin kuulin, että synnärillä olisi ollut rintapumppu, mutta tästä ei harmillisesti kerrottu.

Vauvan paino ei alkuun noussut pelkällä äidinmaidolla riittävästi ja alusta asti tarjottiin korviketta ohessa. Neuvolassa haluttiin tukea imetyksen onnistumista ja painotettiin, miten tärkeää äidinmaito on vauvalle. Sain ohjeet, mitä pitää tehdä, jos haluaa saada imetyksen onnistumaan – ensin yritetään imettää 20 minuuttia molemmista rinnoista, sen päälle korviketta tietty määrä, ja sitten molempien rintojen pumppaus – ja etenkin yöllä tämä oli tärkeää jaksaa tehdä. Tämä kaikki ensin 2h välein, sitten 3h välein, ja jossain kohtaa sai jo yöllä pitää 4-5h tauon, jos vauva halusi nukkua. 

Itse olin erittäin (lähes maanisen) motivoitunut saamaan imetyksen toimimaan, ja itkua tuhertaen suoritin tätä imetyksen ja pumppauksen protokollaa minuutilleen läpi vuorokauden ensi päivien hormonihuuruissa – kokien suurta epäonnistumisen tunnetta. Olin ajatellut, että vauva vain nostetaan rinnalle, ja näin imetys onnistuu. Jokainen vauvalle kohdistettu viaton ”Jäikö vielä nälkä”-kommentti syömisen jälkeisen itkun kohtalla tuntui syytökseltä ja pistolta sydämessä, vaikka järjellä tiesinkin että näin ei ollut.

Onneksi itselleni osui terveydenhoitaja, joka kehui miten tunnollisesti jaksoin nähdä vaivaa imetyksen eteen, ja jossain kohtaa muisti mainita, ettei hänellä itsellään imetys koskaan onnistunut – siinä kohtaa tämä tuntui helpottavalta synninpäästöltä.

Asiasta ystävilleni kipuillessani huomasin, että tällaiset alun hankaluudet ovat erittäin yleisiä, näistä ei vain kovin paljon puhuta, ja tukea imetyksen onnistumiseksi olisi hyvä saada enemmän. Etenkin olisi ollut hyvä saada tietoa siitä, että maidon nousussa voi mennä useampikin viikko – ensi päivien tärkeyttä painotettiin niin paljon, että luulin ettei imetys tule koskaan onnistumaan, jos sitä ei heti alussa saa toimimaan. 

Neuvolassa tehtiin imetyspunnituksia, ja tällä aloin saada varmuutta siitä, että maitoa oli alkanut tulla toisesta rinnasta paljon paremmin. Toisen rinnan vähäinen tuotanto sivuutettiin kommentilla, että eriparisuus on yleistä. Pikkuhiljaa olimmekin tilanteessa, jossa korvikkeen määrää voitaisiin vähentää, jotta maitoa tulisi rinnoista enemmän. Neuvolan ohjeistus oli, että korviketta tarjotaan aina, jos vauva vaikuttaa tyytymättömältä imetyksen jälkeen – ja sen verran, että vauva ei ole enää nälkäinen. Seuraava tilanteen tarkistus ja punnitus sovittiin kuukauden päähän.

Siinä kohtaa olin useamman viikon seurannut millilleen korvikkeen menekkiä vuorokausitasolla ja stressannut siitä, että saako vauva varmasti tarvittavasti ravintoa – joten tuollainen ohjeistus tuntui aivan liian ylimalkaiselta ja seurantajakso liian pitkältä. Vauvakin saattoi olla tyytymätön nälästä tai mahanpuruista tai väsymyksestä, eikä tuore ensikertalainen äiti näitä osaa erottaa. Kaipasin korvikkeen purkuun enemmän tukea ja konkreettista tietoa määristä, kuinka paljon korviketta milloinkin tarjotaan, ja tässä kohtaa kutsuin Lähineuvolan Mushkan käymään.

Ja miten hyvä ratkaisu tämä olikaan! Paitsi että Mushkalta sai riittävän tarkat ohjeet lisämaitojen purkuun, häneltä sai erittäin empaattista tukea tilanteeseen kokonaisuudessaan, ja apua kaikkiin mieleen tuleviin ongelmiin ja kysymyksiin.

Kävimme läpi synnytystä ja oli kiinnostavaa löytää mm. syitä toisen rinnan vähäiseen maidon tuotantoon, joka osaltaan johtui imukuppisynnytyksen aiheuttamasta puolierosta vauvalla. Mushka myös neuvoi antamaan lisämaidon ensin, jotta vauva saa rinnalla kokemuksen kylläiseksi tulosta – ja tämä muutti vauvan käyttäytymistä rinnalla huomattavasti tehokkaammaksi. Lisämaidoista uskalsimme luopua kokonaan kun määrät olivat niin vähäiset että se kuulemma toimi lähinnä äidin henkisenä tukena. 🙂

Vauva on ollut 2kk ikäisestä asti täysimetetty ja kasvaa hienosti pelkällä maidolla. Neuvolassakin kehuttiin, että imetyksen onnistuminen on kuin esimerkki oppikirjasta, mikä tietenkin tuntui hyvältä, mutta samalla mietin että kirjassa olisi myös hyvä kertoa kuinka paljon epätietoisuutta, väsymystä, kyyneleitä ja ahdistusta mukana on ollut. Ja että se ei kuitenkaan aina ole äidin jaksamisesta ja panostuksesta kiinni, vaan imetys ei välttämättä aina onnistu, vaikka sitä kuinka yrittäisi ja toivoisi. Ja että se on myös täysin ok.” 

-Iida (nimi muutettu)